Tänään oli taas jo tavaksi tulleet vesikoirien leikkitreffit Jakomäessä, jossa riehuttiin metsässä, ryvettiin turpeessa ja uitiin sorakuopassa yhteensä kahdeksan koiran voimin. Ludokin oli päässyt paikalle tosi pitkästä aikaa, ja nuori mies on tässä välissä ihan selvästi aikuistunut: se on selvästi rauhallisemman ja itsevarmemman oloinen. Kiva, että saatiin taas lagottovahvistus perrojen ja portugeesien porukkaan. Poppin ja Ludon viime talven tyyliset haukkukilpailutkin näyttivät olevan menneen talven lumia, vähän Poppin piti kaverille louskuttaa ja Ludon pörrätä takaisin, mutta ei se mitään kovin vakavankuuloista - eikä varsinkaan -näköistä ollut, kun molemmilla häntä heilui samalla.

Poppi onnistui taas tapansa mukaan kalastelemaan ihmisiltä rapsutuksia, se kun löytää aina paikalle jos joku on sattunut sopivasti kyykistymään tai kumartumaan. Sitten vaan vimmattua hännäntöpön väpätystä, niin kyllähän niitä rapsutuksia satelee. Hassu otus, mitähän senkin päässä oikein liikkuu. Hipillä muuten on vähän samantapainen tyyli, paitsi ettei se juuri jää jalkoihin kiehnäämään rapsuteltavaksi, vaan säntää innoissaan pois kun sitä on moikannut tai vähän silittänyt.

Elli, Vilma, Nero, Poppi, Ludo ja Hippi peräkanaa menossa jonnekin...


...samat koirat palaamassa takaisin sieltä jostakin.


Poppi, Elli, Vilma, Nero ja tiukka käännös.


Kun saavuttiin metsälenkiltä sorakuopalle, alkoi veteen lennellä jos jonkinmoista keppiä. Ludo näytti kuntouimarin taitonsa, se uiskenteli pitkään kaukana rannasta. Poppi-lurjus taas vietti juhlia ryöstämällä muilta kepit, silloin kun ei sattunut uimakisaa kepille voittamaan. Ja kiinnostiko sitä edes keppien noutaminen? No, tasan niin kauan kun kaveria kiinnosti se keppi, sen jälkeen kepit unohtui, mikä minnekin.

Kola, Ludo ja keppirosvo.


Kiitokset taas mukavasta leikkiseurasta kaikille!